Toipumisapu Kartetut ry

Yhdistys osallistui 19.1.2010 seminaariin, jossa käsiteltiin ihmisoikeuksien puutteita Jehovan todistajien yhteisössä. Seminaarin järjestivät Toipumisapu Kartetut ry, Ihmisoikeusliitto ja Uskontojen uhrien tuki UUT ry. Kuulijoina oli eri yhdistysten ja viranomaisten edustajia.

 

Seminaarin alustukset käsittelivät Jehovan todistajien maailmankuvaa, suhtautumista yhteiskuntaan, lasten asemaa, Jehovan todistajien järjestön rakennetta, oikeuskomiteoiden toimintaa, verensiirtokieltoa sekä tietosuojakysymyksiä.

Toipumisapu Kartetut ry:n puheenjohtaja Sari alusti Jehovan todistajien mielenterveyskysymyksistä.

 

Jehovan todistajat ja mielenterveys

 

- Miten Jehovan todistajissa suhtaudutaan masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin.

- Mikä tekee Jehovan todistajuudesta ahdistavan uskonnon.

- Mitä mielenterveyteen liittyviä asioita järjestöstä poislähtevä kohtaa täällä ulkopuolella.

 

Lähdekirjallisuutena Jehovan todistajien oma kirjallisuus ja Tanja Kukkulan pro gradu -työ "Mikä tekee uskonnosta painostavan? - Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta".

 

Uskonnossa ja uskomisessa on paljon hyvää. Silloin kun uskonto on tervettä uskomista, se tukee yksilön hyvinvointia. Epäterve uskonnollisuus puolestaan on este hyvinvoinnille. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, nettisivut)

Kun ihmisellä on uskonnollisessa yhteisössä ystäviä, perhe ja mielekästä toimintaa, kaikki on hyvin. Kun uskonnollisessa yhteisössä tulee ristiriitoja ja henkistä pahaa oloa, silloin ollaan ongelmatilanteessa. Kaikissa voimakkaissa uskonnollisissa lahkoissa on samantyyppisiä ongelmia. Tulen käsittelemään niistä joitakin. Jehovan todistajuudessa on lisäksi erityisongelmia, joihin ei juurikaan törmää muissa uskonnoissa.

Yhdistyksessämme me kohtaamme ihmisiä, jotka kamppailevat uskonnosta poislähtemiseen liittyvien ongelmien kanssa yksin. Lähes poikkeuksetta kaikki kertovat vaikeuksista terapiassa. Terapeuttien on vaikea ymmärtää näitä poikkeuksellisia tilanteita ja taakse jääneen yhteisön massiivista vaikutusta ihmisen koko psyykkiseen kehitykseen ja lapsuudesta alkaneeseen traumatisoitumiseen. Me emme pysty tarjoamaan minkäänlaista ammattiapua ja kaipaisimme kovasti ammattilaiskontakteja. Kaipaisimme lääkäreitä ja terapeutteja, joiden luokse voisimme nämä apua kaipaavat ohjata.

Sivulta www.veljesseura.org löytyy keskustelufoorumi, jossa entiset Jehovan todistajat keskustelevat. Tämä sivusto on tärkeä vertaistukikanava ja usein ensimmäinen kontakti muihin uskonnosta pois lähteneisiin ihmisiin. Palstalla kirjoittelee hyvin erilaisissa toipumisvaiheissa olevia ihmisiä. Välillä kirjoittajien tyylistä näkyy voimakas vihavaihe, joka yleensä laantuu ajan kanssa. Toipuja usein opastaa terapeutin tälle palstalle, kun terapeutti kysyy tietoja Jehovan todistajuudesta. Haluan korostaa, että kaikki palstalla esitetyt mielipiteet eivät ole yhdistyksemme mielipiteitä. Palsta on kuitenkin tutustumisen arvoinen kaikille asiasta kiinnostuneille.

 

Rakkauden lajit

Jehovan todistajat opettavat, että on olemassa neljä eri rakkauden lajia. Nämä sanat tulevat kreikan kielestä. Otan nämä esille, koska tästä niin selkeästi hahmottuu, mitä tapahtuu kun ihminen jää pois Jehovan todistajista.

1. agapee  Pyyteetön ja korkein rakkauden muoto, mikä antaa itsestään ja luopuu omastaan toisen hyväksi. Jumalan rakkaus.

2. filia  Ystävän rakkaus, rakastaa niin kuin ystävää: halu olla ystävän kanssa, viettää aikaa hänen kanssaan, jakaa salaisuuksia ja elämän kokemuksia.

3. storge  Vanhempien ja lasten välinen rakkaus, sisarusten välinen rakkaus, perheenjäsenten välinen keskinäinen rakkaus. Sukulaiset.

4. eros  Puolisoiden välinen rakkaus; miehen ja naisen välinen sukupuolinen rakkaus.

Normaalisti, kun joltain kuolee puoliso, hänelle jää jäljelle kolme muuta rakkauden ryhmää. Jos joltai kuolee perheenjäsen, hän silti kokee rakkautta muilta sukulaisilta ja parhaimmillaan hänellä on yhä kaikki neljä ryhmää jäljellä.

Kun ihminen lähtee pois Jehovan todistajista, hän menettää nämä kaikki kerralla. Hän jää siis totaalisesti yksin. Tämä aiheuttaa syvää masennusta ja ahdistusta, jopa itsetuhoisuutta. Jehovan todistajien ainut tarkoitus on painostaa ihminen takaisin järjestöön ja pitää järjestössä olevat tiukassa otteessaan.

 

Eristäminen on voimakasta psyykkistä väkivaltaa

Jehovan todistajat eristävät erotetun ihmisen ulos yhteisöstään ja kaikista sosiaalisista kontakteista. (korostukset ja alleviivaukset lisätty)

*** lv (Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa ) s. 207-209 Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? ***
Harva asia tuottaa meille suurempaa tuskaa kuin se, että sukulaisemme tai läheinen ystävämme erotetaan seurakunnasta katumattomana synnintekijänä. Se, miten suhtaudumme tätä asiaa koskeviin Raamatun neuvoihin, voi paljastaa, kuinka syvästi rakastamme Jumalaa ja kuinka uskollisesti tuemme hänen järjestelyjään. Tarkastellaan joitakin tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? Raamattu sanoo: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttilaisille 5:11.) Jokaisesta, joka ”ei pysy Kristuksen opetuksessa”, sanotaan: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johanneksen kirje 9–11.) Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. Vartiotornissa 15.11.1981 todettiin sivulla 25: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”

Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona.

Erottamisen lisäksi Jehovan todistajat saattavat ”merkitä” jonkun jäsenensä. Tällöin ihmistä ei eroteta, mutta häntä kohdellaan kuin erotettua. Tällainen henkilö on jollain tavalla rikkonut uskonnon sääntöjä. Henkilöä ensin puhutellaan ja hänet yritetään palauttaa paikoilleen henkilökohtaisilla ohjeilla. Ellei tämä tehoa, seuraavaksi otetaan käyttöön merkitseminen. Ensin pidetään julkinen puhe, jossa kerrotaan selkeästi, millainen käytös on väärää toimintaa. Vaikka puheessa ei mainita henkilön nimeä, yleensä kenellekään ei jää epäselväksi kenestä puhutaan.

Vartiotorni 15. heinäkuuta 1999, Lukijoiden kysymys (s. 29-31):

Paavali teki myös seurakunnalle tiettäväksi, että heidän olisi sopivaa yksilöinä ’merkitä’ häiriön aiheuttajat. Heidän tuli siis yksityisesti panna merkille ne, joiden toiminta vastasi sitä, mistä seurakuntaa oli julkisesti varoitettu. Paavali neuvoi heitä ”vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi”. Tämä ei tietenkään voinut merkitä sitä, että sellaista ihmistä kartettaisiin täysin, sillä heidän piti ’neuvoa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä’. He olisivat edelleenkin kristillisessä kanssakäymisessä hänen kanssaan kokouksissa ja ehkä myös sananpalveluksessa. He toivoisivat veljensä ottavan neuvot vastaan ja hylkäävän häiritsevän menettelynsä.
Missä mielessä he ’vetäytyisivät’ hänestä? Tämä soveltui ilmeisestikin sosiaaliseen kanssakäymiseen (vrt. Galatalaisille 2:12). Se että he lakkaisivat seurustelemasta ja virkistäytymästä häiritsevästi käyttäytyvän kanssa, saattaisi osoittaa hänelle, että periaatteelliset ihmiset eivät pidä hänen menettelystään. Ja vaikka hän ei häpeäisikään käytöstään ja muuttuisi, niin olisi silti vähemmän todennäköistä, että toiset jäljittelisivät häntä ja tulisivat hänen kaltaisikseen. Samalla näiden kristittyjen tulisi keskittyä rakentaviin asioihin. Paavali neuvoi heitä: ”Älkää te, veljet, puolestanne luopuko oikein tekemisestä.” (2. Tessalonikalaisille 3:13.)

Paavali ei laatinut yksityiskohtaisia sääntöjä yrittääkseen luoda jonkin monimutkaisen menettelytavan. On kuitenkin selvää, että vanhinten tulee ensin neuvoa ja yrittää auttaa häiriön aiheuttajaa. Jolleivät he onnistu siinä ja tuo ihminen toimii taipumatta häiritsevästi ja saattaa siten saada toisetkin mukaansa, he voivat päättää varoittaa seurakuntaa. He voivat järjestää niin, että pidetään puhe, jossa selitetään, miksi sellainen häiritsevä käytös on kartettavaa. He eivät mainitse nimiä, mutta heidän varoittava puheensa suojelee seurakuntaa, koska tottelevaiset yksilöt pitävät tarkoin huolen siitä, että he rajoittavat kanssakäymistään jokaisen sellaisen kanssa, joka selvästi aiheuttaa häiriötä.

Merkityn henkilön seurassa voi siis olla kokousten aikana ja saarnaamistyössä, mutta kaikenlainen muu ajanvietto on kielletty. Merkitseminen voi tapahtua esim. jos nuori alkaa seurustella ”maailmallisen” ikätoverinsa kanssa. Jos käy ilmi, että heillä on seksuaalista kanssakäymistä, siitä seuraa seurakunnasta erottaminen, jolloin katkeaa kaikenlainen kanssakäyminen.

Vaikka tällainen merkitseminen julkisesti onkin suhteellisen harvinaista, yksityisten ihmisten tekemät merkitsemiset ovat todella yleisiä. Tällainen merkitsemiskäytäntö ruokkii sellaista ilmapiiriä, että väärintekemistä ja vääriä asenteita tarkkaillaan toisissa jatkuvasti. Ihmiset yrittävät välttää joutumasta leimatuksi jonkin sosiaalisen suhteen vuoksi ja välttävät esiintymästä sellaisen seurassa, jota voidaan pitää kyseenalaisena henkilönä. Tällöin masentunut henkilö, joka ei enää käy kokouksissa eikä osallistu saarnaamiseen, tulee erittäin helposti leimatuksi ei-toivotuksi seuraksi. Kun joku vahva yksilö seurakunnassa ottaa tämän asenteen, toiset seuraavat hyvin nopeasti perässä.

Henkilö, joka meihin ottaa yhteyttä, on voinut jo vuosienkin ajan kokea eristyneisyyttä ja syrjintää uskontonsa sisällä, tai vaihtoehtoisesti hän on kokenut hyvin voimakkaan ja äkilliset sosiaalisen eristämisen erottamisen yhteydessä.

 

Ongelmat täällä ulkopuolella

g(Herätkää-lehti)05 8/11 19

Apostoli Paavali selittää, millainen johtoasemaa koskeva järjestely perheissä tulisi olla: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Jokainen yksilö Jumalaa lukuun ottamatta on jonkin korkeamman vallan alainen. Onko Jeesus syrjitty siksi että hän on alamainen jollekulle? Ei tietenkään. Se että johdon ottaminen seurakunnassa ja perheessä on Raamatun mukaan miesten vastuu, ei merkitse, että naisia syrjittäisiin. Jotta perheet ja seurakunnat voisivat hyvin, sekä naisten että miesten tulee hoitaa oma osansa rakkaudellisesti ja kunnioittavasti. (Efesolaisille 5:21–25, 28, 29, 33.)

Vartiotorni 2002, Lukijoiden kysymyksiä:

”Olkaa alamaisia toinen toisellenne”

Koti voi olla rauhan ja tyytyväisyyden satama tai riidan ja kiistelyn täyttämä taistelukenttä (Sananlaskut 21:19; 26:21). Kristuksen johtoaseman hyväksyminen edistää rauhaa ja onnellisuutta perheessä. Jeesuksen esimerkki onkin hyvä malli perheen-jäsenten välisiin suhteisiin. Raamatussa sanotaan: ”Olkaa alamaisia toinen toisellenne Kristuksen pelossa. Olkoot vaimot alamaisia miehelleen niin kuin Herralle, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja. – – Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:21–25.) Apostoli Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kolossalaisille 3:18–20.)

Tytöt ovat lapsuudesta alkaen isänsä ja äitinsä vallan alla. Monet nuoret naiset menevät naimisiin ja muuttavat asumaan miehensä kanssa suoraan lapsuudenkodistaan. Tällöin nainen luovuttaa oman elämänsä hallinnan suoraan vanhemmiltaan miehelleen. Monissa perheissä mies vastaa kaikista käytännön asioista.

Naiset, jotka lähtevät järjestöstä, ovat usein täysin hukassa normaali elämässä. Asunnon hakeminen ja erilaiset papereiden täyttämiset ovat uusia asioita. Monille naisille jopa omien raha-asioiden hoitaminen on täysin uutta. Oman elämänsä hallitsemattomuus on ahdistavaa. Tällaiset naiset tarvitsevat terapian ja vertaistuen lisäksi monenlaista käytännön apua.

 

Tässä vaiheessa korostan sitä, että minulla ei ole mitään terveydenhoitoalan koulutusta. Seuraavat asiat puhun täysin omien havaintojeni pohjalta.

Jehovan todistajista poisjäävä ihminen kohtaa ensimmäisen kerran elämässään vapauden tunteen. Hänellä ei ole enää ohjeita ja sääntöjä elämässään. Hänelle on opetettu, että Saatana hallitsee maailmaa täällä ulkopuolella ja ihmiset käyttäytyvät sen mukaisesti. Raamattu opettaa seuraavaa:

Galatalaisille 5:19-21

Mutta lihan teot ovat ilmaiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin hajoittaminen, vihollisuudet, riita, mustarukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Maailma on siis erittäin pelottava paikka ja toisiin ihmisiin luottaminen on lähes mahdotonta. Maailma on samaan aikaan uutta vapautta, paikka, missä ei ole mitään sääntöjä. Nyt on aika harrastaa irtosuhteita, kokeilla huumeita ym. yhtä järkevää. Vapauden tunne on voimakkaasti huumaavaa. Välillä kuitenkin todellisuus ja ongelmat palaavat mieleen ja syöksevät ihmisen syvään masennukseen. Eli mielialan vaihtelut ovat todella rajuja. Omien havaintojeni perusteella voin sanoa, että todella monet ovat saaneet diagnoosikseen kaksisuuntaisen mielialahäiriön. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan näitä lääkärin päätöksiä. Tällainen mielialojen vaihtelu, sekavuus ja ahdistus ovat täysin loogista seurausta siitä hämmentävästä uudesta tilanteesta, mitä hyppy uuteen ja pelottavaan ”maailmaan” pitää sisällään. Olisimme erittäin halukkaita kertomaan lääkäreille ja terapeuteille omia kokemuksiamme omasta toipumisestamme.

Sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa uudessa ympäristössä. Monet kuvailevat tilannetta muutoksi uuteen kulttuuriin ja toiseen valtioon. Lähes poikkeuksetta kestää vuosia ennenkuin ihminen täysin edes ymmärtää, kuinka paljon on kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Näiden sosiaalisten sääntöjen tahaton rikkominen on yleistä. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että kukaan ei ole koskaan kertonut, ettei parhaan ystävän entistä tyttöystävää saa kosiskella. Jehovan todistajilla on pienet piirit ja parinmuodostus on väkisinkin sen kaltaista, että kaikkien exät ovat vapaasti valloitettavissa. Nyt näiden sosiaalisten sääntöjen rikkominen kuitenkin aiheuttaa vakavia väärinkäsityksiä ja suhteiden katkeamisia. Ihminen saattaa täysin vilpittömäsi olla ymmällään ja ahdistunut. Jonkun täytyy kertoa, miten täällä käyttäydytään.

Gradu s102:

”Informanttien on ollut pakko eristäytyä lähes kaikista muista kuin uskonnolliseen yhteisöön liittyvistä toiminnoista yhteisön painostuksen vuoksi. Yhteisön ulkopuolisten ihmisten kanssa yhteydenpito on pitänyt minimoida. 27 % informanteista on ollut sitä mieltä, että elämästä vieraantuminen yhteisön tai perheen uskonnollisten motiivien vuoksi on ollut omaa sosiaalista elämää rajoittavaa ja ahdistavaa. Yhteisöön kuulumattomat ihmiset on nähty olevan paholaisesta lähtöisin ja siksi heitä on opetettu varomaan. Informantti on voinut kokea tämän hyvin ahdistavaksi ja elämäänsä rajoittavaksi varsinkin vapaa-aikaan, seurustelu- ja ystävyyssuhteisiin sekä koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.”

 

Itsetunto

Mielestäni tärkeä asia on huono itsetunto. Jehovan todistajana voi kehittää jonkun verran itsetuntoa, jos tekee kaiken "oikein". Sitä voi kehittää käymällä kokouksissa ja saarnaamassa. Muutoin itsetuntoa ei ole melkein ollenkaan. Yksilönä et ole kukaan, seurakunnan maine on tärkeintä. Mutta tilapäisen itseluottamuksen avulla voi voida kohtalaisen hyvin henkisesti.

Kun sitten jättää järjestön, kaikki ne asiat, jotka ovat antaneet sinulle arvoa, eivät enää merkitse mitään. Ei "maailmassa" kukaan välitä siitä, että olet ollut ahkera kenttätyössä tai seurakunnan paimenena. Ja muita kykyjä et ole ollenkaan kehittänyt jäsenenä ollessasi. Näin ollen sinulla ei ole itsetuntoa tai edes itseluottamusta olleenkaan.

Arvottomuuden tunnetta lisää ajatus tulevasta tuomiosta ja maailmanlopusta. Järjestön jättänyt ihminen ei ansaitse ikuista elämää Jehovan todistajien opetuksen mukaan. Maailmanlopun odotetaan tulevan hetkellä minä hyvänsä. Kuoleman pelko ja epävarma tulevaisuus lannistavat ja saavat aikaan lamaantumista. Ihminen ei näe mielekkääksi rakentaa elämäänsä uudelleen uskonnon ulkopuolella. Tästä helposti seuraa syrjäytymistä.

 

Uskonnollinen painostus

gradu s. 67

”Monet informantit ovat itse olleet sitä mieltä, että sääntöjen noudattaminen ei takaa ihmiselle uskonnollisen yhteisön määrittelemää pelastusta. Tämä on voinut myös olla yksi syy sille, minkä vuoksi osa säännöistä on ollut sellaisia, joita informantti ei ole halunnut noudattaa. Tämä on voinut aiheuttaa informantissa ahdistuneisuutta, koska hänelle ei ole yhteisössä annettu mahdollisuutta jättää noudattamatta joitakin sääntöjä ilman rangaistuksen tai syrjimisen pelkoa.”

• Kenttäpalvelus eli saarnaaminen on pakollista, toisaalta omat teot eivät takaa pelastusta, toisaalta tekojen puute voi vaarantaa pelastumisen.

• Puheiden pitäminen lähes pakollista vaikka henkilöllä olisi esiintymispelkoa.

• Puolison poissaolon syytä seurakunnan toiminnasta kysellään.

→ Kaikki tämä painostaa henkilöä ja kannustaa kertomaan keksittyjä selityksiä poissaoloista. Jatkuvat valheet muodostavat kierteen ja irtauttavat todellisuudesta.

gradu s. 78

”Riittämättömyyden tunteen negatiiviset vaikutukset ovat voineet laajeta yksilön uskonnolliselta elämänalueelta hänen muuhun elämäänsä. Tällöin yksilö on voinut sairastua mm. uupumukseen tai masennukseen. Näin yksilön itsetunto ja itsearvostus on saattanut laskea hyvinkin paljon sen vuoksi, että hänelle on tehty joko suoraan tai epäsuorasti selväksi, että hän ei omana itsenään kelpaa uskonnolliselle yhteisölle. Riittämättömyyden tunteen keskeiseksi aiheuttajaksi on noussut se, että informantin on pitänyt ottaa osaa yhteisön toimintaan yli omien voimavarojensa.”

Seuraavassa hyvä esimerkki ahdistusta lisäävästä velvoitteesta. Jos et toimi kyllin aktiivisesti kenttäpalveluksessa, sinun laiminlyöntisi vuoksi ihmisiä kuolee ja sinut vaaditaan siitä tilille.

Jehovan todistajien vuosikirja 1996 s.254
Kukaan meistä ei varmaankaan haluaisi olla vastuussa Jehovan edessä siitä, että joku Jumalan silmissä paha kuolisi siksi, että me emme antaneet varoitusta (Hes.3:18).

Jehovan todistajien vuosikirja 2006 s.4
Jos laiminlyömme tärkeää työtämme varoittaa ihmisiä, Jehova vaatii meidät tilille. Tiedämme, mitä Jehova sanoi profeetta Hesekielille: "Ihmisen poika, minä olen tehnyt sinusta Israelin huoneelle vartiomiehen, ja sinun on kuultava puhetta suustani ja annettava heille minulta varoitus. Kun sanon jumalattomalle: 'Sinä kuolemalla kuolet', etkä todella varoita häntä etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestään varjellaksesi hänet elossa, hän jumalattomana kuolee erheessään, mutta hänen verensä minä vaadin takaisin sinun kädestäsi." (Hes.3:17,18.)

 

Jehovan todistajien asenne terapiaan

Jehovan todistajien virallinen kanta, eli se mikä viesti annetaan ulkopuolelle, on myönteinen terapiaa kohtaan. Hoitoon hakeutumista vastustetaan kuitenkin sillä, että masennuksesta tehdään hengellinen ongelma. Ja myös sillä, että seurakunnasta ei saa puhua pahaa ulkopuolisille.

*** w(Vartiotorni)08 15/1 s. 26-27 kpl 11-12 Katsotaan arvollisiksi pääsemään elämän vetten lähteille ***
Siksi Saatana käyttää yhä useammin menetelmää, joka ilmeisesti hänen mielestään vielä todennäköisemmin heikentää uskoamme. Hän käyttää hyödykseen masennuksen tunnetta. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä varoitettiin tästä vaarasta, kun heille sanottiin: ”Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä [Kristusta], joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan.”Miksi? ”Jottette väsyisi ja lannistuisi sielussanne.” (Hepr. 12:3.) Onko sinun koskaan tehnyt mieli luovuttaa? Tunnetko toisinaan, että olet epäonnistunut? Jos niin on, älä anna Saatanan hyödyntää näitä tunteita ja estää sinua palvelemasta Jehovaa. Syvällinen Raamatun tutkiminen, palavat rukoukset, säännöllinen kokouksissa käyminen ja yhdessäolo niiden kanssa, joilla on sama usko, vahvistavat sinua niin ettet ”lannistu sielussasi”. Jehova on luvannut auttaa palvelijoitaan saamaan uutta voimaa, ja hänen lupauksensa pitää. (Lue Jesajan 40:30, 31.) Pidä katseesi Valtakunnan työssä. Vältä aikaa vieviä toisarvoisia asioita ja keskity toisten auttamiseen. Silloin saat voimaa kestää masennuksesta huolimatta. (Gal. 6:1, 2.)

Eli tässä suoranaisesti väitettiin Saatanan olevan masennuksen takana. Parannuskeinoksi esitettiin hengellistä toimintaa, josta palkintona Jumala auttaa masennuksesta toipumisessa.

Tanja Kukkula gradussaan sanoo

s.33

”Uskovaisen ihmisen saattaa olla itse vaikea päättää, onko hänellä yleisiä mielenterveysongelmia, jotka eivät ole riippuvaisia hengellisyydestä vai selvästi hengellisyyteen liittyviä ongelmia. Joidenkin mielenterveystyöntekijöiden on myös ajoittain vaikea tehdä eroja näiden ongelmien välille. Jos yksilö itse päättää tai toiset vakuuttavat, että hänellä on selkeästi hengellisiä ongelmia, tällöin henkilö saattaa etsiä uskonnollisia hoitometodeja mieluummin kuin kääntyä yhteiskunnallisten mielenterveyspalvelujen puoleen.”

Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin kun on kysymys vakavasta masennuksesta tai muusta lääkitystä vaativasta mielenterveysongelmasta. Ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että näihin apua tarvitseviin ihmisiin törmäsin 10 vuoden aikana useisiin. Oli todella ahdistavaa katsella vierestä ihmisen kärsimystä: Voimakasta masennusta, johon liittyi arvottomuuden tunnetta, syyllisyyttä jaksamattomuudesta ja itsetuhoisia ajatuksia. Hengellisen heikkouden lisäksi jotkut todistajat epäilivät vitamiinien tai muiden aineiden puutoksia, mutta mielenterveydestä puhuminen oli vaikeaa. Todistajien keskuudessa on todella yleistä vakavissa tapauksissa hakea apua homeopatiasta. Seurakunnassa yleinen asenne oli se, että uskosi on liian heikko, jos olet masentunut. Masentunutta ihmistä syyllistettiin, mikäli ei enää jaksanut auttaa itseään. Saarnaaminen ja kokouksissa käynti kun olivat näkyviä merkkejä myös uskon vahvuudesta. Yleinen ajatus oli se, että apua on turha odottaa, jos jättäytyy pois seurakunnan toiminnasta. Näin ollen vakavasti masentuneet jäävät täysin ilman apua ja tukea.

Mikäli apua tarjotaan, se tarjoillaan jälleen hengellisessä muodossa ja vaatimusten saattelemana:

*** km(Valtakunnan Palveluksemme) 2/01 s. 4 kpl 10 Tee tunnetuksi Jehovan nimi ja menettelyt ***
Muistakaa toimettomat(ihminen, joka ei ole jättänyt kuukausiraporttia saarnaamistyöstä). -- Joka vuosi jotkut keskuudessamme olevat kuitenkin lakkaavat kokoontumasta yhteen kanssamme ja kertomasta toisille Jehovan nimestä ja menettelyistä. Tämä on huolestuttavaa. Vaikka useimmat toimettomat eivät ole hylänneet totuutta, he ovat saattaneet lakata saarnaamasta masennuksen, henkilökohtaisten ongelmien tai muiden elämän huolien vuoksi (Matt. 13:20–22). Ne, jotka ovat heikentyneet hengellisesti, tarvitsevat apua voidakseen palata seurakunnan yhteyteen, ennen kuin Saatanan järjestelmä nielaisee heidät (1. Piet. 5:8). Tämän vuoden muistonvieton aikoihin haluamme ponnistella erityisesti auttaaksemme kaikkia niitä toimettomia, jotka täyttävät julistajille asetetut vaatimukset, osallistumaan jälleen hyvän uutisen saarnaamiseen.

Eli avun tarjoaminen pitää sisällään ihmisen palauttamisen takaisin saarnaamistyöhön. Tässä pelotellaan myös sillä, että mikäli ihminen ei aktivoidu uudelleen, Saatanan järjestelmä nielaisee hänet.

Ihmisen, joka on tottunut pitämään masennusta hengellisenä ongelmana, on vaikea päästä pois tästä ajatusmallista. Niinpä sellainen, joka erotetaan seurakunnasta ja täysin syystäkin masentuu, syyttää siitä vain itseänsä. Jopa vakavammat mielenterveysongelmat, kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, voivat vaivata pitkänkin aikaa, ennenkuin henkilö itse edes osaa ajatella lääkäriin menoa. Toisaalta kaikki harhaisilta vaikuttavat ihmiset eivät välttämättä ole harhaisia.

On luonnollista ajatella, että Saatana ja demonit kiusaavat, kun on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Saatana voi heitellä tavaroita kirjahyllystä ja kolisutella astioita keittiössä. Demoneita voi tulla kotiin esim. kirpputoreilta ostettujen tavaroiden mukana, koska maailman ihmiset niin yleisesti harrastavat spiritismiä tai muuten palvelevat pahoja voimia. Aikuinen ihminen siis pelkää demoneita, samoin kuin pikkulapset mörköjä. Ero on siinä, että aikuiselle on koko tähänastisen elämän ajan vakuuteltu, että nämä möröt ovat todellisia.

Kun henkilö sitten ymmärtää hakeutua terapiaan, hänellä saattaa edelleen olla se käsitys, että ongelmat eivät johdu uskonnosta. Uskonto on edelleen täydellinen, mutta hän itse on heikko. Jopa syvälle iskostettu ohje siitä, että järjestöstä ei saa puhua pahaa ulkopuolisille, voi vakavasti haitata terapian toteutumista. Tähän jälleen tarvitsemme terapeutteja, joiden luokse ohjata ihmisiä. Mielellämme myös kertoisimme näistä uskontoon liittyvistä piirteistä heille.

- - -

Linkkejä muihin seminaarissa käsiteltyihin aiheisiin:

Verensiirtokielto

Seurakunnasta ja yhdyskunnasta eroaminen ja erottaminen

JT ja henkilötietolaki

Ahdistava uskonto