- Osallistu väitöskirjaan: Uskonto ja masennus
- Seura: Olen löytänyt rauhan
- Aamu-tv: Uskonnon uhrit
- Tanskalais-JT:n tarina Helsingin kaupunginteatterissa
- Ihmisoikeusliitto: Kontrolloivasta yhteisöstä lähtevä tarvitsee tukea
- Yle: Kartetun tie on pitkä ja kivinen
- Väitös Jehovan todistajista eroamisesta
- Inhimillinen tekijä: Irti yhteisöstä
- Puheenjohtaja vaihtui
- Eduskunta tuli tutuksi
- Sunnuntaisuomalainen: "Ero Jehovan todistajista yhdisti"
- Vuosikokous
- Turun tapaamiset olleet menestys
- Hjälpkällan Ylen uutisissa
- Ylen Silminnäkijä: Kastetusta kartetuksi
- Liljeqvist: JT:t ja mormonit ovat harhaoppi
- Tutkimus: Lähdön syyt opissa ja elämäntilanteessa
- Pedofiilien paljastaja
- Samban tahtiin!
- Gradu selvitti hengellistä väkivaltaa
- Meidän perhe: Kahleista vapauteen
- Kokemusten puintia Suomenlinnassa
- "Veren vaaroja liioitellaan"
- Tapaamisia, projekteja, rahoitusta
- Taidemiitissä historian havinaa
- Ilona: Uskosta eroaminen oli rankka kriisi
- Me Naiset: Elin uskoni kanssa välitilassa
- Cosmopolitan kirjoittaa Kartetuista
- Kartetut ry:lle oma Twitter
- Seminaari: JT ja ihmisoikeudet
- Miehet tapasivat äijäparkissa
- Naiset keskustelivat hylkäämisestä
- Toipumisapu Kartetut ry:n verkkosivut avattu
Liity jäseneksi
"Veren vaaroja liioitellaan"
Entinen Jehovan todistaja, asianajaja Kerry Louderback-Wood kirjoitti syksyllä 2005 hätkähdyttävän artikkelin Journal of Church and State -lehteen. Artikkelissa hän käsitteli sitä, miten Vartiotorni-seura liioittelee verensiirron riskejä. Vartiotornin perustelut ovat hänen mielestään "virheellisiä ja ehkä jopa epärehellisiä".
Kerryn oma äiti kuoli vuonna 2004 kieltäydyttyään hemoglobiinista. Kerryn mukaan monet Jehovan todistajat kieltäytyvät sallituista veren fraktioista "vanhasta muistista".
Kerry vastasi Toipumisapu Kartetut ry:n kysymyksiin omasta taustastaan.
Kasvoitko Jehovan todistaja -perheessä?
Kyllä, minut kasvatettiin "Totuudessa". Varhaisimmat muistoni ovat kokouksista ja konventeista ennen vuotta 1975. Isoäitini oli juutalainen, ja hän kääntyi, kun isäni oli teini-ikäinen 1940-luvulla. Isäni taisteli Korean sodan kutsuntoja vastaan Vartiotornin avustamana. Äitini kasvatettiin katolilaiseksi, ja hän kääntyi vanhimman siskoni syntymän jälkeen 1950-luvulla. Vanhempani tapasivat 1960-luvulla, ja sitten synnyin minä. Isäni erotettiin moraalittomuuden vuoksi 1970-luvulla. Vanhempani erosivat ja menivät uudestaan naimisiin, kun olin kolmannella luokalla.
Milloin lähdit uskonyhteisöstä?Hiivuin pois noin vuonna 1985. Pääepäilyni kohdistui opiskelukysymykseen. Olin lahjakkaiden oppilaiden koulutusohjelmassa, ja minulle sanottiin, että minulla on erittäin korkea älykkyysosamäärä. Vaikka olin niin "älykäs", en ymmärtänyt Vartiotornin monimutkaista laskelmaa vuodesta 1914. En ollut vakuuttunut, että Vartiotornin sukupolviopetus on kohdallaan, joten halusin mennä opiskelemaan. Itse asiassa vanhempanikin halusivat sitä. Mutta ystäväni seurakunnassa eivät halunneet sitä ja sanoivat, että opiskelu ei miellyttäisi Jehovaa. Heidän mielipiteensä ei tuntunut oikealta.
Siten menetin julistajan asemani. Samoihin aikoihin isäni erotettiin ja vain äitini oli aktiivinen, joten vanhimmat eivät painostaneet minua. He vain kysyivät, haluanko enää olla julistaja, koska tuntini olivat keskiarvon alapuolella. He sanoivat tekevänsä ilmoituksen seurakunnalle. Hyväksyin sen. Jos totta puhutaan, en todellakaan välittänyt siitä, koska sain samalla syyn olla vähemmän kokouksissa. Minuahan ei koskaan kastettu.
Kirjoitit vuonna 2005 artikkelin Jehovan todistajien verikäsityksistä äitisi kuoltua veriopin vuoksi. Miten työsi jatkuu?
Kirjoitin artikkelin verestä ja puhun kaikille, jotka haluavat kuulla näkemykseni. Puhun Jehovan todistajille, entisille Jehovan todistajille, perheenjäsenille, lääkäriryhmille, sairaaloille, viranomaisille ja asianajajille. Kenelle vain, joka haluaa kuulla, mitä sanottavaa minulla on.
Verikysymys uudessa valossa (suomeksi)


