Ilona: Uskosta eroaminen oli rankka kriisi
Iltalehden Ilona 14.4.2010 kertoo kolmesta naisesta, jotka lähtivät pois ahdistavasta uskonliikkeestä.
Yksi naisista oli vanhoillislestadiolainen, toinen Jehovan todistaja ja kolmas kuului useaan eri uskontokuntaan.
Kaikkien kolmen kertomuksesta kuulee, ettei elämä uskonyhteisössä ollut mielekästä ja että ero siitä oli rankka. Jokainen on kuitenkin selvinnyt tavallaan.
Jaana kasvoi vanhoillislestadiolaisessa kodissa, meni nuorena naimisiin ja sai kolme lasta. Kun hän jätti liikkeen, hän masentui.
"Kun kolmas lapsemme syntyi, olimme tehneet mieheni kanssa päätöksemme: halusimme lähteä liikkeestä. Emme halunneet elää enää niin kuin joku toinen toivoi meidän elävän. Tunsin, kuinka iso taakka putosi harteiltani. Enää minun ei tarvinnut esittää jotain, mitä en oikeasti ollut", Jaana kertoo Ilona-lehdessä.
Jaana masentui ja kärsi itsesyytöksistä: miksi hän ei ollut tajunnut lähteä liikkeestä jo aiemmin? Lopulta Jaanan perhe sai apua perheterapiasta.
Tuijalla puolestaan on tausta Jehovan todistajana. Kun hän kertoi perheongelmistaan seurakunnan vanhimmille, hän sai neuvoksi olla ärsyttämättä miestään.
"Kotona mieheni oli perheen pää, jonka ei tarvinnut tehdä mitään ja jota minun tuli totella. Perheväkivalta ja salajuoppous kuuluivat asiaan. Silti istuimme hymyillen kokouksissa ja esitimme, että kaikki oli hyvin."
Tuija muutti salaa pois miehensä luota ja erosi seurakunnasta ja miehestään. Seurakuntalaiset kohtelivat häntä kuin kuollutta. Hän on kuitenkin tyytyväinen ratkaisuunsa.
"Yksinäisyys vaivaa välillä, mutta nykyään sentään tiedän, että tosiystävät eivät hylkää, oli tilanne mikä tahansa", Tuija kertoo Ilona-lehdessä.
Emilia kuului isänsä mukana adventisteihin, helluntailaisiin, vapaakirkkolaisiin ja muihin vapaisiin suuntiin. Hänen irtiottonsa uskonnosta alkoi, kun hän tapasi tulevan miehensä 18-vuotiaana.
Saatuaan myöhemmin lääkitystä masennukseen hän huomasi olevansa vapaa ahdistavasta ikeestä. Myös paikkakunnan vaihdos auttoi häntä pääsemään eroon syyllistävistä seurakuntalaisista.
"Uskoni ansiosta nuoruuden hölmöilyt jäivät tekemättä. En polttanut, juonut, käyttänyt huumeita tai harrastanut irtosuhteita. Ne ovat ainoita hyviä asioita, joita minulle jäi uskostani", Emilia kertoo Ilona-lehdessä.
