Cosmopolitan kirjoittaa Kartetuista
Samassa lehdessä kerrotaan myös Toipumisapu Kartetut ry:n toiminnasta.
Sannan tarina
Muutettuaan pois kotoa Sanna joutui ensimmäistä kertaa itse miettimään sitä, mitä hän tekee ja mitä mieltä hän on asioista. Hänen piti opetella myös vastuuntuntoa. Hänestä oli outoa, ettei hänelle enää saneltu aikatauluja ja elämäntapoja.
"Jehovan todistajissa ei juurikaan kannusteta pitkään koulutukseen tai uralla etenemiseen. Työtä tehdään sen verran, että pystyy elämään. Ainoa asia, mihin kannustetaan, on uskonto", Sanna sanoo Cosmopolitanissa.
Sanna sanoo seurakunnasta lähdön jälkeisen ajan olleen haastavaa. Hän joutui luomaan ihmissuhteensa alusta ja opettelemaan uudessa yhteiskunnassa elämisen. Sanna leimattiin "luopioksi", ja seurakuntalaiset katkaisivat häneen välinsä.
"Tuntui, kuin olisin asunut lapsuuteni Afrikassa ja muuttanut 16-vuotiaana Suomeen. Minut oli opetettu pienestä pitäen uskomaan, että kuuluin hyvien ihmisten joukkoon ja että kaikki muut olivat moraalittomia ja tuhoon tuomittuja", Sanna kertoo kahden aukeaman haastattelussa.
Sanna kertoo lehdessä, että hänellä on joitakin hyviäkin muistoja Jehovan todistaja -ajastaan.
"Opin lapsesta lähtien kunnioittamaan muita ihmisiä, pyytämään anteeksi, olemaan tuomitsematta muita ja kunnioittamaan vanhempia. Toivoisin kuitenkin, että uskontokunnissa elävät soveltaisivat näitä arvokkaita oppejaan myös liikkeiden ulkopuolisiin ihmisiin."
Tukea uuteen alkuun
Samassa Cosmopolitan-lehdessä kerrotaan myös Toipumisapu Kartetut ry:n toiminnasta:
Sari Ahola on entinen Jehovan todistaja, joka perusti Toipumisapu Kartetut ry:n tarjoamaan vertaistukea uskonnosta lähteville. Kartetut pyrkii sopeuttamaan eronneita yhteiskuntaan, ja sen toiminnassa on mukana pääasiassa 20-30-vuotiaita nuoria aikuisia.
"Uskonnosta irtaantuminen on usein erittäin traumaattinen kokemus, eräänlainen hyppy tuntemattomaan yksinäisyyteen. Tarkoituksemme on muodostaa verkosto ammattiauttajista ja laajentaa toimintaamme myös muista uskonnoista lähteneisiin. Teemme yhteistyötä Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa", Ahola kertoo.
Hänen mukaansa uskonto traumauttaa ihmistä etenkin silloin, kun siihen kuuluu voimakas hyväksynnän hakeminen ja riittämättömyyden tunne.
"Kokouksissa kehotetaan aina tekemään enemmän. Puhutaan tavoitteista ja numeroista. Itse en muista juuri koskaan kuulleeni minkäänlaista kiitosta", Ahola muistelee.
Vertaistuki on uskonnosta lähtijöille äärimmäisen tärkeää.
"Itsetunnon rakentaminen kaiken hylkäämisen ja itsensä syyllistämisen jälkeen on usein vuosien projekti. Siksi haluamme auttaa niitä, jotka ovat tiensä alussa.
Naiset tarvitsevat erityistä tukea oppiakseen seisomaan omilla jaloillaan, sillä Jehovan todistajien maailma on miesten hallitsema. Siinä missä uskonto on pojille uraputki ja heidän odotetaan etenevän seurakunnassa, tytöt ovat isänsä määräysvallan alla ja vaimot tottelevat miestään.
"Siksi naisilla on usein vaikeuksia oppia elämään itsenäisesti ja tehdä päätöksiä. Esimerkiksi raha-asioiden hoitaminen voi olla joillekin täysin uusia asia", Ahola kertoo.
Osalle omien asioiden hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
"Monet seurakunnan jättäneet takertuvat ensimmäiseen vastaan tulevaan mieheen. He luovuttavat koko elämänsä hallinnan miehelle, oli hän millainen tahansa."
