HBL: Suljetut uskonyhteisöt voivat tehdä mitä vain
Hufvudstadsbladet 8.3.2010 kirjoitti UUT:n vertaistukitapaamisesta
ja niistä asioista, joita suljetusta uskonyhteisöstä lähtevä joutuu
käsittelemään. Jutussa haastateltiin myös Toipumisapu Kartetut ry:n
puheenjohtajaa Saria.
Sarin osuus jutusta:
Mutta pedofilia on ääritapaus. Paljon tavallisempaa on, että väki voi
huonosti muista syistä, usein liikkeen aiheuttamista syistä. Mutta
masentunut ei saa olla. Jehovan todistajien mukaan depressio on
paholaisen ansa.
- Jumala antaa rukoilevalle voimaa, ja jumala ei koskaan koettele ihmistä
enemmän kuin tämä kestää, sanotaan. Psykologia demonisoidaan ja
terapiakaan ei toimi, koska siellä ei saa sanoa mitään negatiivista liikkeestä,
sanoo Sari Ahola, entinen Jehovan todistaja.
Sillä, joka alkaa epäillä tai muuten voi huonosti, ovat vaihtoehdot vähissä.
- Jos ilmenee ongelmia seurakunnassa, pitää kääntyä seurakunnan
paimenten puoleen. Mutta koska seurakunta on täydellinen ja vain
yksilö tekee väärin, on vaikeaa saada mitään tukea. Ongelmien
ratkaisu syyllistämällä on yleistä - jos sinulla on ongelmia, ne
johtuvat sinusta itsestäsi, Ahola sanoo.
- - -
Sari Aholalle uskonto tuli pelastukseksi vaikeana teini-ikänä. Se tarjosi
selviä sääntöjä siitä, miten pitää elää kelvatakseen jumalalle ja muille
ihmisille.
- Aluksi kaikki oli hyvin, kun jouduin voimakkaan rakkauspommituksen
kohteeksi.
Mutta vähitellen Ahola alkoi nähdä halkeamia julkisivussa. Se kylvi
häneen ensimmäisen epäilyksen siemenen ja oppien kyseenalaistamisen.
- Pelkäsin valtavasti. Olinhan oppinut, että epäilys on paholaisen toimintaa.
Toisten kanssa asioista keskusteleminen liikkeessä oli mahdotonta.
Pitkän pohdinnan jälkeen Ahola kirjoitti seurakunnalle kirjeen, jossa
hän ilmoitti eroavansa, koska ei enää uskonut oppeihin. Hän muutti
Helsinkiin ja sai yhteyden toisiin samanlaisessa tilanteessa oleviin.
Vanhat ystävät hän oli menettänyt.
- Osasta heistä olen surullinen, osaa vain kaipaan, sanoo Ahola, joka
on itse aloittanut tukiverkoston entisille Jehovan todistajille.
Koko artikkelin pdf
ja niistä asioista, joita suljetusta uskonyhteisöstä lähtevä joutuu
käsittelemään. Jutussa haastateltiin myös Toipumisapu Kartetut ry:n
puheenjohtajaa Saria.
Sarin osuus jutusta:
Mutta pedofilia on ääritapaus. Paljon tavallisempaa on, että väki voi
huonosti muista syistä, usein liikkeen aiheuttamista syistä. Mutta
masentunut ei saa olla. Jehovan todistajien mukaan depressio on
paholaisen ansa.
- Jumala antaa rukoilevalle voimaa, ja jumala ei koskaan koettele ihmistä
enemmän kuin tämä kestää, sanotaan. Psykologia demonisoidaan ja
terapiakaan ei toimi, koska siellä ei saa sanoa mitään negatiivista liikkeestä,
sanoo Sari Ahola, entinen Jehovan todistaja.
Sillä, joka alkaa epäillä tai muuten voi huonosti, ovat vaihtoehdot vähissä.
- Jos ilmenee ongelmia seurakunnassa, pitää kääntyä seurakunnan
paimenten puoleen. Mutta koska seurakunta on täydellinen ja vain
yksilö tekee väärin, on vaikeaa saada mitään tukea. Ongelmien
ratkaisu syyllistämällä on yleistä - jos sinulla on ongelmia, ne
johtuvat sinusta itsestäsi, Ahola sanoo.
- - -
Sari Aholalle uskonto tuli pelastukseksi vaikeana teini-ikänä. Se tarjosi
selviä sääntöjä siitä, miten pitää elää kelvatakseen jumalalle ja muille
ihmisille.
- Aluksi kaikki oli hyvin, kun jouduin voimakkaan rakkauspommituksen
kohteeksi.
Mutta vähitellen Ahola alkoi nähdä halkeamia julkisivussa. Se kylvi
häneen ensimmäisen epäilyksen siemenen ja oppien kyseenalaistamisen.
- Pelkäsin valtavasti. Olinhan oppinut, että epäilys on paholaisen toimintaa.
Toisten kanssa asioista keskusteleminen liikkeessä oli mahdotonta.
Pitkän pohdinnan jälkeen Ahola kirjoitti seurakunnalle kirjeen, jossa
hän ilmoitti eroavansa, koska ei enää uskonut oppeihin. Hän muutti
Helsinkiin ja sai yhteyden toisiin samanlaisessa tilanteessa oleviin.
Vanhat ystävät hän oli menettänyt.
- Osasta heistä olen surullinen, osaa vain kaipaan, sanoo Ahola, joka
on itse aloittanut tukiverkoston entisille Jehovan todistajille.
Koko artikkelin pdf
